Todistusainestoa siitä, miten onnistuin ylittämään itseni! Sukan neulominen, tai pikemminkin neulomisen sisäistäminen, on tuottanut käsittämättömän määrän turhautumista. Päätin kuitenkin joskus kevät-kesällä ottaa itseäni niskasta kiinni ja kohdata tuon akilleen kantapään johon kaikki sukkien neulomisyritykset olivat toistaiseksi tyssänneet. Kahdet sukanvarret olivat pyörineet nurkissa jo riittävän pitkään, joten niistä oli päästävä eroon. Neulontaraamatustani löytyi onneksi tarpeeksi selvällä rautalangalla väännetty ohje ja ensimmäiset sukat valmistuivat. Sen jälkeen toiset, kolmannet jne.

Punaisen seikaveikan jämät riittivät vielä pikasniikkereihin. Raidat eivät ole kohdakkain, mutten uskaltanut tuhlata yhtään ylimääräistä lankaa. Sitä kun ei kovin ruhtinaallisesti tässä vaiheessa enää ollut jäljellä. Tämä punaraidallinen veikka on aivan mahtava väri.

Kuva ei nyt oikein anna oikeutta tälle kyhäelmälle. Ei eteenkään tuolle pääkallolle, jossa käytin mallina  skull tote:n ohjetta.Ehkä jonain päivänä saa tehtyä itselleni ihan oikean skull toten. Siihen asti pitää tyytyä tähän mini-version :) Tein tämän jämä-Huopasista  ihan testimielessä. Minun huovutukseni tapahtuu vain ja ainostaan pesukoneessa ja nyt kun edellinen meni vaihtoon, piti tietenkin testata minkälaista jälkeä uudella tulee. Erilaistahan se on. Pussukka huopui paljon enemmän kuin edelliset tekemäni laukut.

Yksi tällä hetkellä työn alla olevista projekteista : Fifi-huivi, lankana SandelsGarnin Kitten Mohair. Villakoiria juoksee lähiympärstössä enemmän kuin sallittua, kun ottaa tämän työn esiin :)